ISMO KAJANDER
9.1. - 1.2.2004

CV

Tervetuloa Ismo Kajanderin näyttelyn tiedotustilaisuuteen torstaina 8.1.2004 klo 12-13
ja avajaisiin klo 18-20. Taiteilija on läsnä molemmissa tilaisuuksissa.
Kaskenkatu 1, Turku.

Klikkaa kuvia niin saat painokelpoisen kuvatiedoston.


Femme aux papillons, 1997, painokuva, perhosia, pigmentti, 24x18 cm 

"AJAN LYHYT HISTORIA"

Ismo Kajanderin esineteoksia Galleria Amassa 9.1.-1.2.2004

Ismo Kajander (s. 1939 Turussa) palaa juurilleen - Kajanderin ensimmäisen näyttelyn paikka, Turun taidesalonki sijaitsi 1959 samaisella Kaskenkadulla kuin Galleria Ama, jolla on nyt ilo aloittaa uusi vuosi kulttuuritapauksella - vanhan turkulaisen taiteilijagurun näyttelyllä. Kajander ei ole Turussa esiintynytkään sitten näyttelynsä Turun Piirustuskoulun galleriassa vuonna 1997, jolloin hän jätti rehtorin viran omassa entisessä opinahjossaan.

"Galleria Aman näyttelyn työnimenä oli pitkään naturalistinen Kamaa hyllyiltäni. Se viittasi työhuoneeni hyllyihin, jotka ovat ripustusidean lähtökohta." Omaan henkilö- ja teoshistoriaan viittaa näyttelyn lopullinen nimikin, Ajan lyhyt historia. Kajander päästää katsojan lähemmäksi itseään ja esittelee nostalgisen omakuvan nuoruusvuosilta, ensimmäisen maalauksensa, runollisen valokuvaajan, avantgardistisen käsitetaiteilijan ja filosofin kadonnutta aikaa etsimässä ja katoavaa tallentamassa. Kajanderin esinekoosteet ovat yllättäviä ja askarruttavia runoteoksia jotka ovat täynnä kommentteja ja viittauksia taiteen historiaan ja taiteilijan omaan tuotantoon.

Vuosituhannen vaihteessa Kajander juhli 60-vuotismerkkipäiväänsä ja 40-vuotista taiteilijauraansa useiden näyttelyjen kokonaisuudella nimeltä TIE 2000. Viime vuoden Forum Boxin näyttelyä 1918 hän luonnehti vanhempiensa jättämän henkisen ja moraalisen perinnön perunkirjoitukseksi. Galleria Aman näyttelyssä palataan suurista teemoista ja vakavasta historiasta työhuoneen intiimiin tilaan, sen pieniin aarteisiin ja iloihin. Näyttely on silti oikea runsauden sarvi: esinekoosteita, kollaaseja, valokuvia ja sekatekniikkateoksia on esillä kaikkiaan kuutisenkymmentä!

* * *
 
Ismo Kajander:
AJAN LYHYT HISTORIA
 
Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, etta ollakseen vakavasti otettava piti taiteilijan keskittyä suuriin teemoihin ja tuottaa kokonaisuuksia. Mutta ‘suuret jutut’ vaativat aikaa valmistuakseen. Ennen kaikkea ne vaativat aikaa kypsyäkseen. Niinpä ohessa syntyi muita juttuja. Irrallisia, itsenäisiä päähänpistoja ja kokeiluja. Ajan kuluksi, vai olisivatko ajan haaskuuta... Vähitellen itsekunnioitus salli jopa esitellä niitä. Aika pehmentää, maailma marinoi!

Aika on aina kiinnostanut minua eri tavoin. Kiehtovaa on ollut tarkkailla ajan kulumisen ilmentymiä myös omissa töissäni. Eräiden ideoiden toistuminen ja niiden ilmaisussa käytettyjen muotojen muuttuminen.

AMAn näyttely yhdistää kaksi asiaa: kaikenkirjavien teosten kautta kerron ajan kulumisesta. Siksi nimi ‘Ajan lyhyt historia’.

AMA näyttelypaikkana on jo itsessään melkein osa taiteilija-aikani historiaa. Ensinäyttelyn Eino Ahosen kanssa pidin vain muutaman askeleen päässä AMAsta, Kaskenahteen päällä olleessa Turun taidesalongissa, joka toimi myös tanssisalonkina. Talo ja tila ovat edelleen samalla paikalla. Tuolloin, toukokuussa 1959, olin vasta 19-vuotias Turun Taideyhdistyksen Piirustuskoulun opiskelija. Eikä silloin ollut ihan tavallista pitää kouluaikana näyttelyitä. Ei edes kolmen päivän pikanäyttelyitä, jollainen omamme oli.

AMAn vanhin työ on öljymaalaus ensinäyttelyäkin varhaisemmalta ajalta. Se esittää 17-vuotiaan lukiolaisen ensimmäistä työhuonetta, entistä pesutupaa Käsityöläiskadulla. Työhuoneen hankinnassa konkretisoitui taiteilijan kutsumus.

Näistä lievästi nostalgisista poiminnoista huolimatta enimmät näyttelyn teoksista ovat uusia. Mutta uusimpienkin takaa löytyy kauas ulottuvia kytkentöjä. Kuten melko tuoreessa omakuvassa –nuoruusvuosilta.

Omakuvaa parempaa keinoa tutkia ajan kulumista en äkkiseltä keksi. Niitä näyttelyssä löytyy monia. Vanhin on toiselta Pariisin matkaltani 1962. Silloin peilistä ottamaani valokuvaan perustuva työ syntyi tosin vasta 1998. Aika kuluu...

Näyttelyn työnimenä oli pitkään naturalistinen ‘Kamaa hyllyiltäni’. Se viittasi työhuoneeni hyllyihin, jotka ovat ripustusidean lähtökohta. Jos näytän pienetkin tekoseni voin saman tien mennä pidemmälle. Näytän hyllyni ja kerron minkälainen olen! Työhuoneeni hyllyt ovat osa minua ja työtapojani. Erilaiset esineet, teosten aihiot, odottavat ajan kulumista. Kaikki, mikä lojuu hyllyilläni, ei siis ole taidetta. Vielä tai koskaan. Aina ei eroa edes näe. Eräänä päivänä lapsenlapseni näki kotini nurkassa poisheittämistä odottvia romuja ja kysyi: “Onko tuo taidetta?” –Olisi saattanut ollakin.

Ajan historia vaati ottamaan mukaan myös valokuvia. Tosin en ole valokuvannut enää aikoihin, mutta olihan valokuvaus suuri osa elämääni ja tekemisiäni parikymmentä vuotta. Silti jouduin perustelemaan itselleni valokuvien ottamista mukaan silläkin, että monet niistä ovat Pariisista. Se on suhde, joka ei pääty koskaan! Koululaisten Kevätpörriäisessä oli eräänä vuonna ihastuttava mietelmä: “Kun ihminen kuolee hän pääsee Pariisiin.”

Paluu etusivulle/Back to the Ama in Turku Front Page