 Juha Okko: Musta ruusu, 2007, öljy harjatulle teräslevylle, 50x40 cm Tervetuloa tiedotustilaisuuteen torstaina 2.8.2007 klo 12-13 ja avajaisiin klo 18-20. Galleria Ama, Kaskenkatu 1, Turku STILL LEBEN? Juha Okon maalauksia Galleria Amassa 3.-26.8.2007 Turun Aman syyskauden avaa taidemaalari Juha Okko jonka edellinen näyttely peilaili isän ja pienen tyttären suhteita. Nyt hän tarkastelee kotiympäristöä maljakkoonsa nuukahtaneitten leikkokukkien kautta ja tutkii niiden yksilöllisiä tapoja muotoutua kuollessaan oman näköisikseen. Näyttelyä ripustaessaan Okko luo työhuoneessa valmistuneille teoksilleen oman viitekehyksen maalaamalla suoraan gallerian seinään täydentäviä aiheita ja elementtejä. Tällainen teosten ja ympäristön välinen vuoropuhelu on virkistävä poikkeus tavanomaisesta galleriaripustuksesta. Juha Okko kertoo teosten syntymiseen taustatekijöistä: 1) Koti Äitini lähetti pienen koululaisen lauantaisin ostamaan leikkokukkia läheisestä kukkakaupasta. Rahaa sain sen verran, että vaivanpalkaksi ostin – samasta myymälästä – Korkeajännitys- tai Siivet-lehden. Kotona kukat aseteltiin vaasiin (ei Aalto-maljakkoon, koska sellaista meillä ei ollut) ja viikonlopun ajan olohuoneen pöydällä oli keskellä pimeintä talveakin kukkia. Yleensä ostin tulppaaneja noin kymmenen kappaletta. Ennen arkiviikon päätöstä kukat katosivat, muistaakseni suht’ hyvävointisina ja ehjinä. Aikuistuttuani havahduin tarpeeseen tehdä kämpästä koti. Yhtenä kodin rakentamisen muotona ostin, aluksi satunnaisesti, mutta ajan myötä säännöllisemmin, leikkokukkia kulloiseenkin asuntooni. Erona lapsuusaikaan kukkien hyvinvointi oli vähän sitä sun tätä. Muistan aamuja, kun kahvin joukossa yllättäen kellui pystyyn kuolleiden leikkokukkien osia. Muutama vuosi sitten kiinnostuin näistä kärsineistä ja kulahtaneista kasveista ja ryhdyin valokuvaamaan niitä. Kun ostan kymmenen keltaista tulppaania, ovat ne käytännössä saman kasvin klooneja. Puolentoista viikon laiminlyönnin tuloksena maljakossa kiemurtelee ja lakastuu hyvin monimuotoisella tavalla kymmenen yksilöä. Kukin kukka kuolee tavallaan. 2) Kuolema Läntisen maalaustaiteen traditiossa kukilla on suuri symboliarvo. Lilja neitsyt Marian eli viattomuuden merkkinä, ruusu vahvojen tunteiden. Leikkokukka on asetelmataiteessa mätänevien hedelmien, lihan ja pääkallon ohella toiminut vanitas-teeman variaationa. Me kasvamme, kukoistamme ja aivan liian nopeasti kuihdumme. Maalaamani kukat ovat pääosin kuolleita: pystyynkuivuneita, puolittain mädäntyneitä, lakastuneita. Mustan ja valkoisen hallitsema värimaailma korostaa muodon koristeellisuutta, mutta viittaa myös talveen, kylmään, pimeään, marrakseen. Kuolema omakohtaisesti koettuna ei toivoakseni ole kovin ajankohtainen asia, mutta keski-ikäistymisen myötä kokemukset rajallisuudesta ajallisesti ja työllisesti lisääntyvät. Taiteen tekemisessä olen aina ollut lähinnä romantikko, huolimatta ajoittaisesta älyllisestä pyristelystä. ”Kukkataulujen” maalaaminen lienee siksi luonteva osa työtäni. 3) Unilaulu tyttärelle ”Vanhan linnan puistossa, on musta ruusu piilossa, ja taru kertoo, jos sen joku löytää, hän kerran lemmen tähden surman saa...” Suuren toivelaulukirjan kappaleita olen laulanut tyttärelleni unilauluina. Joukossa tämä P. Viherluodon tango. Lisätietoja antaa galleristi Virpi Wuori-Valtaoja, jonka tavoitat numerosta 040 596 1943 ja sähköpostitse galleria@amagallery.net |