GÖRAN TORRKULLA:
Vinoristi

Joseph Brodsky kirjoittaa ’Yhdessä ja puolessa huoneessa’ -esseessään että sirpin ja vasaran sijasta kansallislipuksi olisi pitänyt ottaa Venäjän laivaston lippu – ’meidän […] ylivertaisen kaunis Pyhän Andreaksen lippumme: diagonaalinen sininen risti neitseellisen valkoisella pohjalla’. Minulle vinoristi (saltire) tuo mieleen myös Martin Heideggerin (teoksessa Zur Seinsfrage) Sein-sanan ’yliviivauksen’ ja Jacques Derridan tulkinnan Heideggerin kyseisestä tekstistä teoksessa Of Grammatology. Niinpä ’risti’ on minulle alkanut vähitellen edustaa maanpakolaisuuden ’poissaoloa’. Samalla siitä on tullut eräänlainen merkki siitä vastarinnan estetiikasta, joka saa Brodskyn näkemään kauneuden rajoja rikkovana vastavoimana, ja sen yhteydessä taiteen rajattomana kotimaana joka ei yksinomaan korvaa jotakin menetettyä tai uneksittua.

Brodskyn tekstit oppaanani kävin 1990-luvulla useaan otteeseen vanhan nimensä takaisin saaneessa Pietarissa. Kartta kädessä kuljin hänen jalanjäljissään tutkimusmatkalla nykyisyyden ja muistin maantieteeseen. Samaan aikaan pohdin filosofiassa jälleen kerran muistin käsitettä, mikä johti ajatukseni ajan ja muistin käsitteiden keskeisyyteen Brodskyn kirjallisuudessa. Olen parhaan kykyni mukaan yrittänyt yhdistää omat kokemukseni Pietarista Brodskyn muistikuvaan jonka hän ’vuosien poissaolon jälkeen’ piirtää kaupungista johon hän ei karkoituksensa jälkeen koskaan palannut ja jonka maaperästä hänelle ei suotu viimeistä leposijaa.

Haluan tuoda ilmi että ’yliviivaaminen’ ei ole pelkästään jotain negatiivista, vaan että se voi pikemminkin alleviivata ylipyyhittyä. Tässä mielessä vinoristin voi nähdä myös merkkinä ylittämisestä ja siten muistutuksena siitä että ’asioiden tärkeimmät aspektit ovat piilossa niiden yksinkertaisuuden ja arkipäiväisyyden vuoksi. (Emme voi nähdä tiettyjä asioita – koska ne ovat aina silmiemme edessä’ (Ludvig Wittgenstein), mutta myös muistutuksena siitä kuinka tärkeätä on olla kyllin rohkea ja – August Strindbergin sanoin – ’viivata yli ja jatkaa matkaa’!

Satoihin vuonna 1997 tekemiini luonnoksiin perustuva grafiikan sarja ’Flagga utan land’ (Lippu ilman maata) sekä tänä vuonna valmistunut 140 ’väritettyä piirrosta’ käsittävä teos ’Vinoristi eli variaatioita jotka etsivät teemaa’ on molemmat omistettu nimenomaan Joseph Brodskyn (1940-1996) muistolle. Myös näyttelyllä kokonaisuudessaan haluan kunnioittaa Brodskyn elämäntyötä joka lukuisten muiden venäläisten kirjailijoiden kanssa on luonut kirjallisen maailman jonka ansiosta kaupunki nimenmuutoksista huolimatta jatkaa elämäänsä jokaisen uuden lukijan myötä.

Turussa, torstaina 18. lokakuuta 2007

Göran Torrkulla


Snedkorset



Joseph Brodsky skriver i essän ’I ett och ett halvt rum’ att man istället för hammaren och skäran borde ha haft den ryska flottans standar som nationsflagga – ’vår […] makalöst vackra S:t Andreasflagga: det diagonala blå korset på jungfruvit botten’. Snedkorset (saltire) som jag också förknippar med ’genomstreckandet’ av ordet Sein hos Martin Heidegger (i Zur Seinsfrage), liksom läsningen av Jacques Derridas tolkning av denna text i Of Grammatology, medförde att ’krysset’ småningom kom att framstå för mig som något av en symbol för exilens tillstånd av ’bortavaro’, men också som ett mångtydigt tecken för det motståndets estetik som får Brodsky att i poesin se en skönhetens gränsupphävande motfysik och i förlängningen av detta att betrakta konsten som ett gränslöst hemland som inte enbart är en Ersatz för något förlorat eller drömt.

Med Brodskys texter som guide i den omdöpta staden som numera återfått sitt gamla namn besökte jag under 90-talet upprepade gånger St. Petersburg, och följde jag honom i spåren med kartan i hand, vilket blev en upptäcktsfärd såväl i nuets som i minnets geografi. Vid samma tid arbetade jag inom filosofin åter en gång med minnesbegreppet, något som gjorde mig uppmärksam på tids- och minnesbegreppets centrala betydelse i Brodskys författarskap. Jag har efter bästa förmåga försökt sammanföra egna erfarenheter av denna stad med den minnesbild som Brodsky ’efter år av bortavaro’ tecknar av den stad som han aldrig kom att återbesöka efter sin förvisning – och i vars jord han inte heller fick sin eviga vila.

Jag vill framhålla att ’överkryssandet’ inte enbart är något negativt, utan snarare på ett paradoxalt sätt kan understryka det överstrukna. I den meningen kan snedkorset också ses som ett tecken på överskridande och sålunda som en påminnelse om att ’tingens för oss viktigaste aspekter är fördolda genom sin enkelhet och alldaglighet. (Man kan inte märka en sak – därför att man alltid har den för ögonen’ (Ludwig Wittgenstein), men också som en påminnelse om vikten av att ha modet att – som August Strindberg uttrycker det – ’stryka över och gå vidare’!

Grafikserien ’Flaggan utan land’ baserad på de hundratals studier som gjordes 1997 liksom arbetet ’Snedkors eller variationer som söker ett tema’ – 140 ’kolorerade teckningar’ gjorda under loppet av detta år – är uttryckligen tillägnade minnet av Joseph Brodsky (1940-1996), men också med utställningen som helhet vill jag hylla minnet av ett livsverk som en i raden av många andra ryska författare skapat och upprätthåller det litteraturens rike som oberoende av namnbyten låter staden leva vidare hos varje ny läsare.

I Åbo, torsdag den 18 oktober 2007
Göran Torrkulla